Wreck it Ralph - elokuva

19.7.13

Oli ystävällistä huomata, että näin muutaman kuukauden kirjoittelun jälkeen olen saanut pari seuraajaa lisää. Tervetuloa lukemaan ajatuksiani kirjoista ja satunnaisista elokuvista, olen epäsäännöllinen päivittäjä ja kirjoitan vain itselleni.

Wreck it Ralph - elokuva

Aaivan, otsikko on tällä kertaa englanniksi koska katsoin elokuvan vahingossa englanniksi englanninkielisen tekstityksen kera. Kukin päätelköön mistä syystä, en ainakaan maksanut tästä kokemuksesta.

Olin positiivisesti yllättynyt, elokuva oli näin amatöörimäisen mielipiteeni mukaan tosi tosi hyvä.
Elokuvan sankareita olivat Vanelleope, Ralph, Felix ja pelimaailman traagisimman taustatarinan saanut Sue Sylvester... tai joku sellainen nimi sillä oli. Ensiksi täytyy tunnustaa, etten kuulu siihen katsojaryhmään, joka olisi varttunut minkäänlaisten pelien maailmassa... Toisin kuin kaikki ystäväni, jotka puhuvat antaumuksella nintendo x-box nelosen ihkuseega uudelleenjulkaisusta wiille tai jostain... Itse en ymmärrä noista yhtään mitään ja nautin silti tästä elokuvasta. Se toimii, vaikkei tunnista "suosikkihahmojaan" ja inside juttuja joita tähän pelimaailmaan ehkä liittyy.

Elokuvan päähenkilö Ralph on siis oman pelinsä Fix-it-Felixin pahishahmo, jonka tehtävä on rikkoa Nicelandersien kotitalo, jonka Felix sitten korjaa. 30 vuoden ajan Ralph on tehnyt työtään ja nyt se alkaa riittää. Hän haluaa mitalin, koska pahikset eivät saa mitaleita ja hänen kotipelinsä muut hahmot hyväksyisivät hänet paremmin jos hänellä olisi sellainen.
Ralph lähtee omasta pelimaailmastaan ja syöksyy uuteen science fiction peliin, josta hän voittaa mitalin. Jotenkin Ralph päätyy japanilaiseen karkkiautoilupeliin, jossa hän saa ensimmäistä kertaa elämässään oikean ystävän. Vanelleopen, joka on oman pelinsä bugi eikä siksi saa osallistua kilpa-ajoihin, vaikka kovasti haluaisikin. Ralph jää auttamaan Vanelleopea toteuttamaan unelmaansa ja oppii samalla oman elämänsä merkityksen, oman tarkoituksensa.

Juoni oli hauska ja erilaisten pelimaailmojen toteutus hyvin kekseliästä. Pac-man maailma oli hieno ja oli hienoa nähdä näitä pahiksia istumassa ympyrässä ja jakamassa kokemuksiaan. Ralphin maailma oli hyvin pikselimäinen ja ruudulta maailman sisälle siirtymisenkin jälkeen hahmoissa säilyi sellainen kulmikkuus jonka yhdistää 80 - luvulle..? Se nauratti aina kun siihen kiinnitti huomiota, hienoa työtä. Heros Dutyn maailma oli uskomattoman yksityiskohtainen verrattuna Ralphin maailmaan, luoden kontrastia uuden ja tämän vanhemman pelin maailmaan. Sugar Rush, karkkiautopeli oli sellainen, jota itsekin ehkä haluaisin kokeilla pelata, eikä Vanelleopen hahmo ollut ollenkaan niin kamala kuin lapset tai lapsihahmot yleensä sattuvat olemaan. Vanelleopen ääni oli kerta kaikkiaan ihana, oikeastaan ääninäyttelijät ovat hahmoilleen sopivia. Felix on ihastuttava ja rakkaustarina Jane Lynchin hahmon kanssa nautittava. Huomattavasti parempi, kuin  yksikään Hostissa esitetyistä rakkaustarinoissa, se oli uskottavampi ja sillä oli enemmän tilaa kukoistaa ja toimia. Ja hahmojen välillä oli jopa oikeasti kemiaa.

Elokuva todella imaisi mukaansa maailmaansa. Niin hyvät kuin pahatkin hahmot pelasivat hienosti yhteen, loppuhuipennuksen kohdalla olin tosin katsojana jo melko läkähtynyt kaikkiin hienouksiin ja yksityiskohtiin. Katsoisin elokuvan ihan mielelläni uudemmankin kerran.

Ja näin meidän kesken, uskon että naapurit arvostavat vilpittömästi improvisoituja konserttejani keskellä yötä:
"S-U-G-A-R

Jump into your racing car
Say: Sugar Rush
Sugar Rush
 S-U-G-A-R
Jump into your racing car
Say: Sugar Rush
Sugar Rush!"