Hobitti! Nyt poiketaan raiteilta ja tehdään jotain uutta ja
hulvatonta ja puhutaan elokuvasta. Aikamme odotetuimmasta elokuvasta nimittäin
Hobitista.
Olen älyttömän suuri TSH fani! Ja todellakin aloin
odottamaan elokuvaa heti Kuninkaan paluun ilmestymisen jälkeen. Voitte
kuvitella lähes kymmenvuotisen harhailun tämän pikkukaupungin leffateatterin
eteen katsomaan, joko se tulee! Opin käyttämään nettiä kunnolla vasta muutama
vuosi sitten.. muttei siitä sen enempää. Odotus palkittiin viimein, Hobitti
tuli ja meni ja kävin katsomassa sen vain muutaman kerran, yhden kerran
vähemmän kuin Harry Potterin Kuoleman varjeluksineen, muttei siitäkään sen
enempää. Kokemus jätti minut sanattomaksi.
Se oli niin paljon kaikkea mitä meille luvattiin ja sitten
vielä vähän enemmän! Nyt kun sen julkaisupäivä on onnellisesti takana ja olen
saanut katsottua sen pari kertaa Bluerayna omissa oloissani, pystyn ehkä
puhumaan siitä rakentavasti. Ihan ensiksi haluan sanoa että rakastan Tolkienin
klassikkokirjaa.
Se miten pikkutarkasti elokuva seuraa kirjan juonta oli uskomatonta
ja se että se silti toimi jännittävänä seikkailukertomuksena. Erebor on kuvattu
uskomattomasti! Rakastan sitä, miten sinne on luotu taas kerran omannäköisensä
kulttuuri ja meininki ja historia ihan vain takaumia varten. Sydämeni pysähtyi
kun kääpiöiden takomistyötä kuvattiin ja rakastuin siihen heppuun joka löysi
arkkikiven (lähinnä kypärään kiinnitetyn kynttilän ansiosta, mutta silti) mitkä
yksityiskohdat! Ensimmäisten haltioiden (kuingas Thanduril) astuessa
valkokankaalle tunsin heti palanneeni kotiin.
Lohikäärme hyökkäsi ja tuhosi kääpiöiden kodin ja nämä
hajaantuivat maanpakoon. Muutama vuosikymmen myöhemmin Konnun kunnia-arvoisa
hobitti Bilbo Reppuli saa ovelleen odottamattoman vieraan ja päätyy isännöimään
yllätysjuhlia kolmelletoista kääpiölle ja yhdelle velholle. Vieraat
houkuttelevat kaikenlaisia yllätyksiä kaihtavan hobitin mukaansa seikkailuun ja
sitten mennä ratsastetaan vaan poneilla ympäri maaseutua. Mäkien päältä ja
vuorien alta, välillä ollaan pahassa pulassa kun ilkeä lauma örkkejä jahtaa
sankareita ja välillä päästään turvaan Rivendelliin haltioiden kestittäväksi.
Loppuillasta lennetäänkin jo kotkilla kohti Synkmetsän
rajoja. Elokuvassa on uskomaton määrä yksityiskohtia, köykäisemmälläkin
juonella olisi siitä saatu kiinnostava. Se että Tolkienin lauluja on mukana ja
niitä lauletaan oli uskomatonta, kuin elokuva ei olisi ollut jo tarpeeksi
visuaalinen, juonellisesti kiinnostava, 3D niin siinä oli myös osa Tolkienin
tarustoon ehdottomasti kuuluvaa musiikkia. Olen onnellinen.
Ja tiedättekö myös Blue Rayn ostokokemus oli miellyttävä.
Ystävällinen Anttilan myyjä tyrkytti mukaan tarroja ja jättiläismäisen Martin
Freeman julisteen kuultuaan että olen fani <33
Kukaan ei voi kieltää, että jos tavaran ostokokemus oli hyvä (oli tavara/hyödyke kuinka kehno tahansa) siitä jää kiva positiivinen fiilis.
Kukaan ei voi kieltää, että jos tavaran ostokokemus oli hyvä (oli tavara/hyödyke kuinka kehno tahansa) siitä jää kiva positiivinen fiilis.
Some folk we never forget
Some kind we never forgive
Haven't seen the back of us yet
We'll fight as long as we live
All eyes on the hidden door
To the Lonely Mountain borne
We'll ride in the gathering storm
Until we get our long forgotten gold
Some kind we never forgive
Haven't seen the back of us yet
We'll fight as long as we live
All eyes on the hidden door
To the Lonely Mountain borne
We'll ride in the gathering storm
Until we get our long forgotten gold
Miksi seuraava osa ilmestyy vasta ensi jouluna!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti